Kipukuukausi

Syyskuu on kansainvälinen kipukuukausi. Vaikka tämä postaus meni lokakuun puolelle, ajattelin valaista vähän omaa mennyttä ja nykyistä kipuhistoriaani. Vaikka kipu on aika usein negatiivista, se on kuitenkin elimistön toimimisen kannalta tärkeä suoja. Se saa käden nousemaan salamannopeasti kuumalta levyltä refleksinä, jotta elimistö välttyisi isommilta kudosvaurioilta. Muutenkin akuutti kipu on kaikille tuttua. Mutta mitä sitten kun kipuja ei  saadakaan kuriin ja ne kroonistuvat? 

P. S. Mun vaikeus on näköjään kirjoittaa lyhyitä postauksia, pahoittelut siitä 🙈

Mun kipuhistoria

Oma arjen kipukarttani on hyvin vaihteleva. Välillä on päiviä, jolloin säästyn suuremmilta kivuilta, silloin kipu jyskyttää pienellä volyymillä, mutta estää usein myös silloin syvän unen yön aikana. Mutta useat päivät ovat aivan toisesta ääripäästä.  Silloin kipu hakkaa sydämen tahdissa ja nostaa verenpaineen. Silloin tunnen pelottavan lähestyvän hulluuden, kontrollin menetyksen. Se on kuin tulipalo, joka leimahtaa ja leviää koko kehoon, jättäen jälkeensä kavahduksen ja sähköiskumaisen tuikkivan kivun.

Kipukohtauksen aikana täytyy luottaa siihen, että jossainvaiheessa valo alkaa näkyä tunnelin päässä

Onneksi olen vuosien mittaan opetellut esilaisia mindfulnessin keinoja hallita mieltäni kipukohtauksen aikana, jotta en tulisi hulluksi. Myös fysioterapia on myös ollut kultaakin kalliimpaa kivunhoidossa näiden vuosien aikana, siellä olen päässyt kokeilemaan erilaisa lääkkeettömiä ’kipulääkkeitä’ kuten akupunktiota ja TENSiä.

Omalla kohdalla virheet tehtiin jo silloin 10-12-vuotiaana, kun aloin kärsimään voimakkaista päänsäryistä. Meillä on suvussa niin paljon migreeniä, että päänsäryt laitettiin automaattisesti sen piikkiin. Jossain vaiheessa kipupäiviä oli kuukaudessa niin monta, että tajusin ’migreenin’ kroonistuneen. Myöhemmin usean kysta- ja shunttileikkauksien jälkeen päänsärystä alettiin puhua  aivovamman jälkeisestä päänsärystä, josta kärsin edelleen migreenien ohella.

Jos saisin vielä toisen aikamatkan, jolloin asiat vois tehdä toisin, menisin ehdottomasti vuoden 2018 alkuvuoteen. Silloin kookas välilevyn pullistuma sai kasvaa aivan liian suureksi puolen vuoden ajan, ilman että pääsin magneettikuvaan. Lopulta kun kuviin pääsin, lääkäri kertoi mulle, että iskiashermo on saattanut vahingoittua jo parantumattomasti. Sitten sainkin kiireellisen leikkausajan, mutta leikkaus ei kuitenkaan enää palauttanut pinteessä olevaa hermoa täysin, vaan kivut ja virheasento jäivät päälle vielä leikkauksen jälkeenkin.

Aivovamma jätti aivoni todella herkiksi iskuille ja kaatumisille. Olen lukemattomia kertoja ollut useita päiviä kerrallaan ns. poissa pelistä järkyttävän lamaavassa päänsäryssä, kun aivoni on ottanut osumaa esimerkiksi kaatumisista. Pyörätuoli on suojannut aivojani viimeiset neljä vuotta hyvin! Vasta edellispäivänä kaaduin ensimmäistä kertaa pyöriksessä istuessani. Pään osuessa patteriin olen elänyt katsomalla kellosta, milloin voin ottaa lisää kipulääkettä, ja olen kasvattanut kylmäpussin melkein päähäni kiinni nämä muutamat päivät. Onneksi tilanne tasaantuu yleensä noin viikossa.

 

Krooninen kipu

” Kroonisella eli pitkäaikaisella kivulla tarkoitetaan kipua, joka on kestänyt yli 6 kuukautta tai sitä, että kipua tuottava sairaus jatkuu. Pitkäaikainen kipu voi johtua kudosvauriosta tai vauriosta hermojärjestelmässä, mutta aina kivun syytä ei voida osoittaa.”

Kivun kroonistumista pitäisi ehkäistä kaikin mahdollisin keinoin. Hoitoon hakeutuminen tarpeeksi ajoissa on varmasti tärkeintä. Tässäkin tilanteessa lääkärin ja potilaan asiantuntijuuden kunnioitus puolin ja toisin on todella tärkeää hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Lääkärin kunnioitus potilaan kipuun on tärkeää, vaikka kivulle ei löytyisikään tutkimuksissa mitään elimellistä syytä. Eli lääkäri ei saisi vähätellä ikinä potilaan kipuja, sillä kipu on subjektiivinen kokemus, jonka vain sinä itse pystyt tuntemaan ja arvioimaan!

Aivot ovat hämmästyttävän fiksu elin, ne esimerkiksi oppivat toistojen kautta tekemään liikeradoista jopa automatisoituja, mutta niiden kyky oppia voi kääntyä myös haitaksi. Kun tuntohermot tuovat tarpeeksi pitkään aivoille viestin kovasta kivusta, aivot pikkuhiljaa oppivat kivun tuntoradan ja se jää päälle, vaikka itse kivun syy poistuisikin.

  Kroonisen kivun mekanismiin kuuluu myös tuntoaistien herkistyminen, ja sitä kautta kipukynnyksen madaltuminen, esimerkiksi hipaisu voi tuntua veitsen sivallukselta. Tällöin ylempänä mainittu tulipalo leimahtaa turhankin helposti. Usein normaalit kipulääkkeet eivät enää yksin riitä tässä vaiheessa, vaan mukaan täytyy (ainakin omalla kohdalla) ottaa erilaisia kipukynnystä nostavia lääkkeitä, joiden pitäisi vähentää yliherkkiä kipu- ja tuntoaisteja.

Kipupsykologi on auttanut mua paljon kivun kanssa elämisessä, sillä hän auttaa löytämään keinoja säädellä kipukokemusta. Siellä jutellaan avoimesti kivusta ja sen herättämistä tunteista ilman, että siihen tunnetilaan jäädään vellomaan. Kun on joutunut hyväksymään, että kroonisten kipujen kanssa on kuljettava käsi kädessä luultavasti loppuelämä, on huojentavaa purkaa mennyttä ja tulevaa arkea kipu näkökulmana.