Se on loma se!

 Olen pahoillani liian pitkästä postaus-tauosta. Alkukesä on ollut jännittävä ja todella rankka. Olin kesäkuussa hoitokokeilussa liittyen spastisiin raajoihini, ja lisäksi kroppani petti minut täysin yhdeksi päiväksi heti sen perään. Niistä kuitenkin myöhemmin. Nyt muutamana viikkona olo on ollut taas energisempi, ja olenkin kirjoittanut kolme muutakin postausta. Nyt on kuitenkin pakko kesästellä ja pohtia sanaa ”k e s ä l o m a”, seuraavassa postauksessa jatkan taas tarinaani sykysystä 2017.

Loma, mitä se tarkoittaa

Loma, se koko vuoden odotetuin pätkä vuodessa. Sitä odotetaan kieli vyön alla ja lasketaan tj-päiviä siihen. Usein jotkut vetävät itsensä tarkoituksella koville, jotta olisi oikein ansainnut lomansa. Sen jälkeen, kun olen istunut pyörätuolissa, olen ollut liian ankara itselleni. Kipupsykologini kysyi kerran minulta, kun hän itse jäi syyslomalle: ”Mitä meinaat syyslomalla tehdä?” Olin hölmistynyt, sillä tämä viikko ei poikennut mitenkään normaalista, kalenteriini oli merkattu sille viikolle kolme fysioterapiaa ja yksi toimintaterapia.

Hän sanoi viisaasti kerran, että kuntoutujan ja työssäkävijän ensimmäinen asia vuoden alussa on vetää henkselit kalenteriin tietyille viikoille loman merkiksi. Silloin hymähdin vaan asialle. Seuraavana vuonna jo ajattelin tietoisesti asiaa, mutta kalenteri kerkesi kuitenkin täyttymään ennen kuin kerkesin laittaa toteen ajatuksiani. Mutta tänä vuonna jaksoin suunnitella arkeani etukäteen, eikä joka viikko vuodessa ollutkaan enää pelkkää terapiaa vaan vuoteen olen mahduttanut myös lomat. 

Armollisuuden etsintä itsestäni

Jonkinlaista kesälomaa olen sentään viettänyt parina viime vuonnakin, mutta silloinkin olin ottanut joitakin fysioterapioita niillekin viikoille. Syitä tähän lomailettomuudelle on varmasti kaksi. Ensimmäiseksi en kokenut aluksi sairastuttuani ansaitsevani lomaa. Uuno Turhapuron sanoin "tarvitsen töitä saadakseni lomaa" 😂 Mulle on edelleen paha rasti, etten opiskele tai käy töissä, ja välillä edelleen tuntuu vääristyneesti, että lusmuilen muiden silmissä vaan. 

Tämä lause saa aina, myös nyt, kyynelet virtaamaan poskillani. Hävettää, että välillä arvotan itseni näin paljon muiden alapuolelle. Kuitenkin yhä useammin tiedän ja tunnistan, ettei asia ole niin. Mulla ei ole mitään mahdollisuutta opiskella tai työskennellä ainakaan tällä hetkellä tällä aivokapasiteetilla, ja ansaitsen loman kuntoutuksista kuten muutkin. Tämän kanssa olen paljon tehnyt töitä, mutta vielä näköjään riittää työnsarkaa.

Spastinen kehoni, nyt lomaillaan

Toinen syy siihen, miksi lomailu tuntuu vaikealta liittyy sairaaseen kehooni. Väillä kaksikin kertaa viikossa oleva fysioterapia tuntuu olevan liian harvoin kehoni mielestä. Spastiset raajat tarvitsisivat jatkuvaa käsittelyä, kuormitusta, hierontaa ja akupunktiota, ja siten viikon, tai neljän mittainen tauko hirvitti vielä viime vuonnakin.

Olen kuiteniin tajunnut, että fyysinen terveys ei ole kaikki kaikessa, musta ei ole mihinkään, jos poltan itseni loppuun. Ja kyllä, se on mahdollista myös ilman työtä tai opiskelua!! Olen näinä vuosina opetellut ja oppinut armollisuutta itseäni kohtaan, elämä ei voi olla pelkkää suorittamista. Tänä vuonna pidän ensimmäistä kertaa neljän viikon täyden loman.

Vaikka huomaan jo näin parin viikon lomaa pitäneeni, että jalat ovat huomattavasti jäykemmät kuin normaalisti ja siirtymiset ovat hankalapia kuin yleensä, on vaakakupissa toisella puolella myös henkinen hyvinvointi. Aion siis pitää pintani ja lomailla tämän kuukauden, hemmotella itseäni, ja tankata akut täyteen nauttien näistä lomaviikoista. Nukkua silloin kuin nukuttaa ja syödä silloin kun on nälkä piittaamatta siitä, onko ne valinnat nyt niin kamalan järkeviä. Järkevä kerkeän olemaan sit taas syksyllä, ja alan selvittää spastisten raajojen umpisolmuja sitten elokuussa taas. 

Mun tämänkin vuoden loman kohokohta oli reissu Itä-Suomeen. Sinne veri vetää vuodesta toiseen, ollaanhan me oltu melkein kaikki kesät lapsuudesta asti  siellä sukulaisten luona. Siihen kuuluu aina perinteisesti turrena olo Savonlinnan torilla lörtsyineen, ulkosaunassa käynnit, hyvä ruoka, maaseudun rauhaa ja huikeita maisemia monine järvineen ja harjuineen. Ajattelin laittaa tähän loppuun kuvia tästä viikosta savon sydämessä. Onneksi lomaa on vielä useampi viikko jäljellä, aion niin nauttia joka hengenvedolla, nauttikaa tekin! 

Voi mitkä maisemat saunasta..